Aloin tuossa miettiä, mitä kirjoittaisin aluksi ja rupesin täyttämään tuota omaa kohtaani. Mikä kertoo minusta? Onneksi nuo eivät ole vaihtoehtoja, vaan asioita, jotka lyövät läpi koko elämässä tällä hetkellä. En voisi kuvitella elämää ilman käsitöitä, tavalla tai toisella. Perhe on ja pysyy ja vaikuttaa omiin päätöksiini. Ja laajennettuna; koko suku elää kanssani, toisaalta kannan mukanani myös heidän taakkojansa. Sairaus on ja sen kanssa on elettävä ja tällä hetkellä sen ehdoilla mennään. Onneksi lapset ovat jo aikuisia, hui. Ja mausteena kaiken päälle ovat ystävät, pikku-Elsasta tuonne eläkeläisiin. Minusta tuntuu, että ei kenelläkään ole niin hyviä ystäviä kuin minulla.