Olen taas tointunut työntekoon ja ompelukone on surissut vähän joka välissä, jotta olisi aikaa makoilla sitten kun on sen aika. Eilen värjäilin anillineja ja turkooseja pellavahursteja. Kumpikaan ei ole minun värini, mutta syötävän pirteitä. Tänään olisi sitten vuorossa punainen, saa nähdä saanko haluamani sävyn; yleensä en.
Eilen kävin mustikassa. Ajelin polkupyörällä puolen kilometriä (alkoi jo hengästyttää) ja sitten pusikkoon. Saaliina oli reilu litra. Minulla on taktiikkana tuo "puhtaana käteen" eli käsin poimien ja roskat pois saman tien. Vauhti ei ole päätä huimaava, mutta mikäs kiire minulla. Tulin siihen tulokseen, että olen varmaan ollut entisessö elämässäni jonkun Juan Valdesin vaimo Kolumbialaisella kahvitilalla, niin mukavaa tuo käsin poiminta on. Liittyy varmaan tähän käsillä tekemisen pakkoon yleensäkin.
Illalla sitten Tiltu pelmahti paikalle ja toi lisää siivottuja mustikoita, nyt riittää jo pakkaseenkin asti. Sitä paitsi olen saanut ämpärillisen mansikoita ja linttejä. Ja Katja on tuonut leivonnaisia ja juhannuksena jääkaappiin oli ilmestynyt täytekakku (Niina). Eikä unohdeta mansikkarahkaa (Marja S.) Ihmiset muistavat minua ja olen syvästi kiitollinen siitä, että saan asua tällaisten ihmisten keskellä. Pienen paikkakunnan etuja.
No comments:
Post a Comment