Pellavaa, villaa ja sekalaisia sattumia

Edellenen viikko olikin sitten oikein touhukas. Alkuviikon ompelin pellavaa ja värjäilin urakalla pahan päivän varalle. Lauantaiksi menin Jaakonpäivien markkinoille Pietarsaareen. Aurinko porotti koko päivän ja minusta tuli oikea mustanaamio; naama ruskea ja päälaki ja takaraivo valkoiset, vaikka kyllä yritin olla välillä ilman huiviakin. Oli muuten hyvää harjoitusta ruotsin kielessä. Välillä joutui hakemaan sanoja, kun niin harvoin joutuu sitä käyttämään.


Maanataiaamuna sitten piti viedä mies Viitasaarelle kaverin autolle. Eetu tunnetusti tekee ennen kuin ajattelee ja siinä vaiheessa, kun olin siirtynyt kuskin paikalle ja olin lähdössä kotiin, niin auton avaimia ei löytynyt mistään. Vaikka kiljuin ja huidoin parkkipaikalla, ukot ajoivat menemään pois. Sitten soittamaan perään, mutta puhelin perinteisesti äänettömällä. Sitten numerotiedustelusta kyselemään kaverin numeroa. No sain vihdoin tiedon perille ja avain palautettiin minulle. Onneksi eivät ehtineet ihan Jyväskylään asti.

Tilasin villakangasta tunikoita varten ja kun ne tulivat, niin määrät eivät tietenkään olleet sitä mitä olin halunnut ja oranssi oli aivan liian kirkasta. Nyt sitten värjään sitä sopivamman väriseksi, toivottavasti onnistuu. Leikkelin eilisen illan niitä valmiiksi, jotta pääsisin ompelemaan taas kun kunto sallii.

Tuo hersetiinin aiheuttama kihelmöinti jaloissa jatkuu ja tuntuu kuin se kiipeäisi välillä ylemmäksi, Täytyy tänään kysyä, mitä viisaammat osaavat sanoa asiasta. Tänään on siis myrkkypäivä, toivottavasti kaikki menee hyvin. Marja lähtee kuskiksi ja Elli muuten vain mukaan kaupunkiin. Minulla on niille lista tavaroista, joita hommata sillä välin kun olen tipan päässä.